Arja Kalistaja-Tikka
Looshi Homo Ludens
Kun valitsin vapaamuurariuden omaksi henkiseksi tiekseni, oli yhtenä tärkeänä motiivina halu löytää yhteisö, jossa asioista voi puhua toisten henkisesti suuntautuneiden ihmisten kanssa ilman että kukaan sanelee yhtä ainoaa oikeaa vastausta. On ollut rikasta saada yhä uudelleen huomata, miten moninaisia lähestymistapoja ja näkökulmia eri ihmiset voivat samasta asiasta löytää.
Myös arkitilanteissa joutuu usein vaikeidenkin päätösten ja valintojen eteen. Monasti lohtua ja helpotusta tuo sen muistaminen, että hyvin harvoin on olemassa vain yksi ainoa toimiva ratkaisu. Jopa toisilleen täysin vastakkaisilla ratkaisuilla saatetaan päätyä hyvään lopputulokseen.
Koska kolmen lapsen äitinä olen vahvasti kiinni arjessa, on minulle erityisen tärkeää myös se, että muurarius on elämänmakuista. Toimiakseen se edellyttää kultakin veljeltä jatkuvaa, pitkäjänteistä työskentelyä omassa arjessaan.
Henkisellä tiellä kulkija saa toisinaan kokea oivaltamisen lahjan. Mutta mitä on oivaltaminen? Se ei ole viisaiden ihmisten hienojen lauseiden kopiointia muistivihkoon, vaan jotain hyvin henkilökohtaisesti koettua.
Sana oivaltaminen
saattaa kuulostaa
hyvin hienolta ja juhlalliselta. Kuitenkin oivallus voi usein syntyä vaikkapa puuronkeiton tai ojankaivuun
yhteydessä. Oivaltaminen on jonkin
asian todeksi elämistä ja usein hyvin kokonaisvaltainen kokemus. Vaikka oivaltaminen voi synnyttää ainutlaatuista
energiaa, se on tila, jossa vallitsee ilmava, avara rauha. Oivallus on lahja, jonka toisinaan voi saada, kun on avoin vastaanottamaan ymmärrystä.
Yksi arvokkaimpia aarteita on se oivallus, että henkistä tietä voi kulkea kunkin omassa arjessa. Muurariveli ei esimerkiksi jätä perhettään ja vetäydy Himalajalle mietiskelemään, sillä vastuun
tuntemisen lisäksi hän tietää, että
kaikki suuret ja arvokkaat asiat ovat löydettävissä myös pienestä ja läheltä. Tärkeää on etsiä niitä kulloisestakin hetkestä, ja läsnäolevana elämän työläisenä
täyttää oma paikkansa kokonaisuudessa.
Muurarius tukee veljiä, mutta henkisellä tiellä vain omat oivallukset
auttavat eteenpäin.
Muurarius herkistää näkemään elämän ilmiöitä omassa itsessä sekä ympäröivässä maailmassa. Se valpastaa tarkkailemaan yhä uusia asioita, ja yhdenkin asian suhteen tietoisesti valpastunut mieli näkee paljon muutakin entistä kirkkaammin.
Mieheni vapaamuuraritie alkoi jo kuusi vuotta ennen omaani, joten ensin tutustuin muurariuteen sivusta seuraten, siinä määrin kuin se ulkopuoliselle on mahdollista.
Ennen minulla, kuten valitettavasti uskoakseni monella muullakin asiaa tuntemattomalla, oli varsin virheellinen kuva vapaamuurareista ja heidän toiminnastaan. Tuo kuva muuttui pian. Nyt asiaa sisältäpäin katsoessa tuntuu surulliselta ajatella, että maailmassa on yhä monia, joilla on samanlainen käsitys vapaamuurariudesta kuin mi-nulla tuolloin. Toisaalta ymmärrän nyt myös, miksi vapaamuurarit eivät suinpäin levittele aarrettaan kaiken maailman katsottavaksi. On arvokasta, että se avautuu pikku hiljaa asialle omistautuneille.
Asialle omistautuneitten veljien persoonien kirjo on melkoinen, mikä on mielestäni rikkautta, sekä osaltaan myös merkki siitä, että homma toimii
.
Itselleni tärkeä seikka on myös se, ettei vapaamuurarius pyri muovaamaan
jäseniään johonkin tiettyyn muottiin. Siitä huolimatta se saa aikaan muutosta.
Veljeys on voimavara. Muurariuden kautta voi kokea henkistä yhteyttä hyvin monenlaisten ihmisten kanssa. Luottamus ja auttamisen halu on yleensä veljien välillä vahva, mutta jos kuvitteellisessa paljon puhutussa tuomarin roolissa kohtaisin muurariveljen, saisivat teot puhua puolestaan.
On hieno asia, kun saan jakaa muurariuden minulle läheisimmän ihmisen kanssa. Mieheni on aviopuolisoni, lasteni isä, ystäväni ja veljeni. Vaikkei lapsiperheen vanhempien arjessa juuri ole tilaisuutta pitkiin rauhallisiin keskusteluihin, on veljeys kuitenkin arvokas mauste suhteessa.
Arjessa arvot, aatteet ja oivallukset testataan. Paljonko arvoa on hienolla idealla, jos se ei toimi arjessa?
Henkisellä tielläkään elämä ei rakennu pelkästään hienoista henkisistä arvoista ja ihanteista, vaan myös suuresta määrästä konkreettisia pieniä arkisia tekoja. Nämä eri puolet pitävät toisensa hengissä. Muurarius tukee kumpaakin.
Henkisyys voi ilmetä mitä arkisimmissa asioissa. Melkein mikä hyvänsä konkreettinen tehtävä voi olla samalla myös henkinen haaste, minkä kautta treenataan esim. pitkäjänteisyyttä, säännöllisyyttä, kenties herkkyyttä tai tarkkuutta sekä ainakin oman paikkansa täyttämistä elämän palapelissä.
Mutta mistä ihmeestä esimerkiksi lapsiperheen äiti repii aikaa ja voimia muurarityöskentelyyn? Monasti ihmettelen sitä itsekin. Toki siihen löytyvän ajan määrä jonkin verran vaihtelee, mutta pitkälti vastaus piilee siinä, että muurarius on niin vahvasti kiinni elämässä, että myös vaippojen, valvottujen öiden ja uhmaikien seasta löytyy paljonkin syvyyttä. Samat elämän ilmiöt kun esiintyvät mitä erilaisimmilla näyttämöillä, ja oman henkisen kehityksen kanssa kamppaillaan eri elämäntilanteissa ja tehtävissä. Perheenäidillä esimerkiksi on oiva mahdollisuus koettaa kasvaa lastensa rinnalla. Heidän kanssaan kasvaessa saakin usein tarkistaa, että omat arvot ovat kohdallaan. Esimerkiksi rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ovat lasten kanssa jatkuvassa treenissä.
Koska miehenikin on vapaamuurari, ovat toimivat lastenhoitojärjestelyt välttämättömät. Kiitos vanhempieni, tämä asia on kohdallamme järjestyksessä.
Pöydälläni ovat muurarikirjoitukset usein sopuisassa sotkussa kauppalistojen ja synttärikutsujen kanssa.
Hetkessä läsnäolo on aina tärkeää. Kuitenkin jokaista hetkeä seuraa aina uusi hetki, ja näin ollen myös mukautuminen vaihtuviin tilanteisiin on tärkeä taito. Muurariuteen kuuluukin jatkuvan kasvun ihanne, pyrkimys kasvaa kunkin tilanteen tasalle. Toisinaan se on nöyrää kunnioittamista, toisinaan pyrkimystä aktiiviseen vaikuttamiseen.
Muurarius voi monen kohdalla auttaa löytämään omasta itsestään uusia voimavaroja tai aivan uusia alueita. Muurarius tuskin tukee ketään vetämään vain kapeasti rajattua roolia vaan päinvastoin rohkaisee kutakin veljeä olemaan paljon enemmän ja kulkemaan rohkeasti omaa tietään läsnäolevana ja palveluhenkisenä, mutta ei maailmaa nöyristellen.
Muurarius auttaa veljiä oman arvostelukyvyn kehittämisessä, sekä kannustaa olemaan sosiaalisesti rohkea ja ottamaan myös avoimesti ja opinhaluisesti vastaan omaan itseen kohdistuvan arvioinnin.
Muurarius on elämän pituinen tie.