Nimimerkki: Carita
Looshi St. Henrik

Veljeys

Tänä päivänä moni varmaankin haluaisi, tasa-arvon nimessä, nostaa veljeys-sanan rinnalle sanan sisaruus. Veljeys on kuitenkin historiallisena käsitteenä sisällöltään niin paljon laajempi, että se ei ole helposti vaihdettavissa tai korvattavissa.

Ranskan vallankumouksen ajasta lähtien veljeys on luontevasti yhdistetty vapauteen ja tasa-arvoisuuteen. Veljeys on välttämätöntä myös yksilötasolla — se voi syntyä vain vapaiden ja tasa-arvoisten ihmisten yhteistoiminnan seurauksena. Yhteisvapaamuurarius perustuu yhteistoimintaan. Tulevalta jäseneltä edellytetään itsenäistä ja vapaata ajattelua sekä positiivista käsitystä miehen ja naisen tasa-arvosta. Siten rakennetaan perusta veljeydelle.

Tärkeä edellytys veljeyden syntymiselle on rehellisyys ja avoimuus. Jotta todellinen, syvä yksimielisyys voitaisiin saavuttaa, on lähdettävä vilpittömästi liikkeelle jokaisen omasta vapaasta näkökannasta. Asiaa monelta eri taholta valaisevan vuoropuhelun ja keskustelun avulla tavallisesti saavutetaan vähitellen yhteinen näkemys. Tämä taas edellyttää jokaiselta rehellisyyttä itseään kohtaan, uskallusta nähdä itsensä sellaisena kuin on. Silloin uskaltaa kohdata myös muita ja kunnioittaa jokaisen ihmisen erikoislaatua. Kun näin tapahtuu, veljeys ja rakkaus yhtyvät, ja syntyy veljesrakkaus.

Toinen veljeyden edellytys on luottamus. Jotta uskaltaisi olla avoin ja rehellinen, on voitava luottaa siihen, että vaitiolovelvollisuus pidetään. Tämä perustuu periaatteeseen kaiken, minkä haluatte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille.

Yhteiset kokemukset ovat edellytys veljeyden muodostumiselle konkreettiseksi. Jos olemme käyneet läpi samat tilanteet ja joutuneet samojen kysymysten eteen, meillä on vahva perusta keskinäiselle suhteellemme. Näin veljeys rakentuu yhteiselle arvoperustalle sekä keskinäiselle kunnioitukselle ja huolenpidolle.

Omassa looshissani, ruotsinkielisessä St. Henrik-looshissa, olen kokenut, mitä veljeys todellisuudessa voi olla. Looshin tunnuslauseena on suurissa ja tärkeissä kysymyksissä yksimielisyyttä, pienemmissä vapautta, mutta kaikissa asioissa rakkautta.

Kun minut otettiin looshin jäseneksi, koin erityisen voimakkaasti nimenomaan veljeyden. Sellaista veljeyttä en ollut koskaan ennen kokenut. Se esiintyi itsestään selvänä peruselementtinä ryhmän tekemisissä, ja sellaisena se loisti läpi kaiken toiminnan ja kaikkien ihmissuhteiden. Tällaista veljeyttä voisi kutsua tässä ja nyt -yhteisyydeksi. Sille eivät ole tärkeitä veljien yhteiskunnallinen asema, työelämän tehtävät, luottamustehtävät tai muut ulkopuoliset asiat, vaan tärkeäksi koetaan tapa kohdata vapaamuurariveljet. Tällaisessa aidossa yhteisyydessä ihmisen on helppo jättää ulkomaailman vaatimukset, ongelmat ja roolit sivuun ja kohdata veljensä tasa-arvoisina ihmisinä sisäisen työn ääressä. Olemme kaikki yksilöitä ja sen vuoksi erilaisia. Tämä koetaan vapaamuurarityössä rikkautena ja edellytyksenä antoisalle työlle. Vapaus, tasa-arvoisuus ja veljeys yhtyvät työssä jakamattomaksi kokonaisuudeksi. Tällaisessa maaperässä ihmisen on vaikea olla kasvamatta.

Onko vapaamuurariyhteisön ulkopuolella mahdollista kehittää samanlaista veljeyttä?

Tämän päivän maailmassa yritetään päästä yksilökeskeisyydestä kohti suurempaa yhteisyyttä. Perusopetuksessa painotetaan yhä enemmän ryhmän tai luokan sisäisen ilmapiirin tärkeyttä, jotta jokainen jäsen tulisi nähdyksi ja kuulluksi ja voisi sen kautta kehittyä mahdollisimman pitkälle. Työelämästä tiedämme, että team work, ryhmä- ja yhteistyö, on välttämätöntä lähes kaikilla aloilla, jos halutaan pysyä kehityksen tahdissa. Pysyvän ja jäykän hierarkian sijasta kehitetään verkostoja, joita on helpompi muunnella tarpeiden mukaan. Kaikki tämä perustuu tasa-arvoon. Jokaisen ihmisen näkökantoja, arvoja ja osaamista on kunnioitettava sukupuoleen, asemaan, pätevyyteen tai työtehtäviin katsomatta. Kun jokainen työyhteisön jäsen tasa-arvoisesti, koulutukseen ja tehtävään katsomatta ottaa osaa työntekoon ja jokaiselle jäsenelle annetaan arvoa ja vastuuta, syntyy myös ennennäkemätöntä tulosta ja aivan uutta tehoa. Moniulotteinen vuoropuhelu on korvannut yksilökeskeisen suorituksen. Kun todellisuutta katsotaan monesta eri näkökulmasta ja kun ihmiset todella kohtaavat, syntyy uusia ajatuksia ja ideoita, jotka vievät kehitystä eteenpäin — kokonaisuudesta tulee suurempi kuin osiensa summa.

Veljeys edellyttää yksilöiltä itsenäisyyttä. Miten kasvatus voisi auttaa, jos haluaisimme kasvaa itsenäisesti ajatteleviksi ihmisiksi, jotka pystyvät vastaamaan kanssaihmisten ja ympäristön tarpeisiin? Jotta meistä tulisi ehjiä ihmisiä, tarvitsemme aikaa, rakkautta ja yhdessäoloa. Meidän on saatava tuntea, että meitä arvostetaan, ei vain sen vuoksi, että olemme osaavia ja kykeneviä, vaan myös siksi, että meillä on oikeus positiiviseen itsearvostukseen. Tarvitsemme yhteenkuuluvuutta ja positiivisia ihmissuhteita, mutta myös järjestettyjä olosuhteita, joille on tunnusomaista yhtenäisyys, selkeä rakenne ja tarkoitus. Kaikki tämä saa aikaan henkisen kehityksen ja kehittää meille luotettavan sisäisen kompassin opastamaan meitä elämämme tiellä.

Yhteiskunnan tasolla meidän sanotaan elävän tietoyhteiskunnassa. Selkein ero tämän ja teollisuusyhteiskunnan välillä on se, että taloudellinen pääoma ei enää ole yhteiskunnan korkein arvo, vaan sitä ovat nyt tieto, taito, pätevyys ja yhteydet. Kaiken, mikä on omistamisen arvoista, voimme vaeltavien kisällien tavoin kantaa mukanamme, päässämme, käsissämme ja sydämessämme. Kisälli-käsite on palannut työelämään. Työssä oppimisen kautta ammatti opitaan ensin mestarin alaisena oppipoikana ja sen jälkeen itsenäisesti ammattilaisena.

Monella eri taholla on näkyvissä merkkejä siitä, että yhtenäisyyttä ja yhteisiä päämääriä kaivataan. Niitä eivät yhteiskunta, markkinat eikä demokratia voi tarjota, vaan nyt olisi aika uudelle utopialle, suurelle yhteiselle näkemykselle siitä, mitä kannattaa tavoitella. Veljeys voisi olla seuraava utopiamme. Veljeys toteutuu, kun kukin etsii omaa onneaan myötävaikuttamalla toisten onneen. Jos pystyy luopumaan omasta voitonpyynnistään, huomaa, että voidakseen onnistua myös muiden on onnistuttava. Tilanteet, joissa tarvitsemme muita saavuttaaksemme omat päämäärämme, lisääntyvät koko ajan markkinoilla, ryhmätyössä ja koulutuksessa. Jo nyt kolmas sektori edustaa alaa, jonka perustana on luottamus ja vastavuoroisuus. Ne tekijät, jotka ovat kehitykselle tärkeimmät, kasvavat, kun ne jaetaan ja siirretään muille — tieto kasvaa jakamalla. Olemmeko siis valmiit veljeydelle rakennettuun yhteiskuntaan? Pystymmekö antamaan toisille oikeuden onneen? Toisaalta, tulemmeko toimeen ilman epäitsekkyyttä, vastuuta, myötätuntoa, anteliaisuutta, rakkautta ja suvaitsevaisuutta — veljeyden tuntomerkkejä?