Harppi ja suorakulma-lehti ilmestyy nyt kolmannen kerran. Se noudattelee edeltäjiensä linjoja ja on koottu useamman kirjoittajan kirjoituksista. Lehti ei siis edusta vastausta siihen, mitä vapaamuurarius on, vaan kertoo siitä jotain.
Vapaamuurariudesta ja sen alkuperästä liikkuu mitä erilaisimpia käsityksiä. Arvi Myyryläisen kirjoitus vapaamuurarihistoriasta tarjoaa vastauksia näihin kysymyksiin.
Historia sinänsä ei kerro sitä, miksi niin monet ihmiset valitsevat juuri vapaamuurariuden henkisen eksistenssinsä perustaksi. Mitä vapaamuurariudessa on sellaista, joka tekee siitä arvon itsessään? Tähän kysymykseen ei ole olemassa tyhjentävää vastausta. Voidaan puhua vapaamuurariudesta ja tietää siitä jotain, mutta mitä vapaamuurarius kaiken kaikkiaan on, jää ratkaisemattomaksi kysymykseksi ja lopulta itse kunkin arvioitavaksi.
Vapaamuurariuden luonnetta on mielestäni kuvattu sattuvasti Hermann Hessen Lasihelmipelissä. Teos ei puhu mitään vapaamuurariudesta, mutta idea lasihelmipelistä kyllä kertoo. Lasihelmipeliä voi pelata vaikka ei tiedä pelin lopullista päämäärää. Pelissä voidaan kehittyä taitavaksi ja joku voi edetä omassa pelissään hyvin pitkälle. Kukaan ei voita peliä eikä siinä hävitä. Lasihelmipeli ja siihen rinnastamani vapaamuurarius on kuin elämä, joka jatkuu ilman lopullisia vastauksia. Näennäiset vastaukset saattavat kyllä tyydyttää Ihmismieltä, mutta mihin ne riittävät? Vapaamuurariudessa edistyminen on edistymistä elämisen taidossa. Vapaamuurariuden henkinen sisältö koostuu perinteestä sekä joukosta symboleja ja vertauskuvia. Symbolien sisältö vaihtelee kokijansa taipumusten mukaisesti eikä se kerro lopullisia totuuksia. Symbolit ovat yksilön subjektiivisen käsityskyvyn mukaisesti jokaiselle erilaisia. Myös tämä minun henkilökohtainen käsitykseni symboleista on subjektiivinen ja se kertoo jotain elämästä vain minulle. Mitään yleistystä ei voida tehdä.
Elämän tarkoituksena ei ole antaa mieltä tyydyttävää kaiken kattavaa vastausta. Ihmiselle elämän ilmiöt herättävät usein kysymyksiä, joihin ei ole yksiselitteistä vastausta. Ja mielelle tyypillisesti vastaukset antavat aiheen loppumattomille uusille kysymyksille. Nykyihminen perustaa käsityksensä tietoon maailmasta. Tieto edustaa vain yhtä osaa elämän koko kirjossa eikä sitä pidä yliarvioida. Tiedon valtaa käyttämällä on saatu kyllä hyvinvointia maailmaan. Osa ihmisistä voi oikein hyvin. Eivät kaikki. Ihmisten eriarvoisuus lisääntyy. Tieto ei siis yksin riitä. Tarvitaan muutakin. Tarvitaan kokonaisnäkemys ihmisen oikeasta tavasta elää. Siihen sisältyvät arvot elämän kunnioittamisesta, ihmisoikeuksista, maailmanrauhasta, elinympäristön suojelusta, oikeudenmukaisuudesta ja rakastavasta sekä suojelevasta elämänasenteesta. Pelkkä tieto siitä, että näiden arvojen mukaisesti tulisi elää, ei toteuta käytännössä mitään. Tieto ei muuta ihmistä.
Elämisen taitoa tulee harjoittaa siten, että ihmisten elinmahdollisuudet tulevaisuudessakin ovat turvatut.
Elämää opitaan kartuttamalla elämän taitoa.
Motto: Joskus nuorena luulin tietäväni. Nyt, tiedän luulevani.
Viihtyisiä lukuhetkiä!
Helsinki 28.12.03. Toimituksen terveisin,
Kalevi Inkinen
Huom: tämä esipuhe on suoraan lehden paperille painetusta versiosta.