Markku Graae
Looshit ABC ja Homo Ludens
Pinnallisesti ajatellen vapauden säilyttäminen ja rituaalinen toiminta vaikuttavat keskenään ristiriitaisilta tavoitteilta. Vapauttaan vaaliva voi ajatella rituaalin merkitsevän itsenäisyyden menettämistä. Rituaalit voidaan kuitenkin kokea ja ymmärtää yksilövapautta tukeviksi, jopa vapautumisen tieksi. On katsottava syvemmin, mitä vapaus merkitsee vapautumisena ja mitä elävä rituaalisuus on toimintamuotona.
Vapauden kokemisen ehtona on, että kykenee toimimaan itsenäisesti ja arvostelukykyisesti toisten ja ympäristönsä suhteen. Vapaus on keskeisellä tavalla oman arvostelukyvyn kehittämistä ja suojelemista. Se merkitsee myöntymistä ja sopeutumista oman arvostelukykynsä mukaisesti ja myös kykyä kieltäytyä, kun arvostelukyky niin edellyttää. Arvostelukyvyn varjeleminen on yksilön eettisyyttä ja eettisyys on arvostelukyvyn soveltamista aktuaalisiin tilanteisiin.
Toisaalta vapauden kokeminen edellyttää, ettei itsen suhteen muodostu tarpeetonta riippuvuutta. Toisilta on edellytettävä omaa arvostelukykyä ja itsenäisyyttä. On vaikea toimia itsenäisesti, jos itseen kohdistuu aiheetonta riippuvuutta. Vapauden säilyttäminen edellyttää vastuuta ja huolenpitoa toisten itsenäisyydestä, siis velvollisuutta tukea toisten yksilöllisyyttä ja itsenäisyyttä. Jos on sidottu kasvatuksen tai koulutuksen mukanaan tuomaan riippuvuuteen, velvollisuutena on toimia siten, että toisten itsenäistymisen kautta tapahtuu riippuvuuden purkautumista. Aina on vaarana, että toiset voivat käyttää riippuvuutta sitomisen ja vallanoton välineenä.
Vapaus on toisaalta ihmisen velvollisuutta kehittää ja varjella omaa itsenäistä arvostelukykyään ja toisaalta velvollisuutta tukea toisten itsenäisyyttä. Vapaudella on siis kahdet kasvot. Vapauden kokemista ei saavuteta eristäytymällä, sillä toisten itsenäisyyden tukeminen on olennainen osa vapautumista. Vapaus on usein käytännössä kykyä luottaa toisten itsenäisyyteen. Siksi voidaan sanoa, että vapaus on luottamusta omaan itsenäisyyteen ja luottamusta toisten itsenäiseen arvostelukykyyn. Vapaus edellyttää selkeää toiseuden tajua.
Väitän, että kukaan ei ole itsessään vapaa vaan että vapaus toteutuu toisten ja ympäristön suhteen. Ihminen on monella tavoin riippuvainen ympäristöstään ja siten vapaus toteutuu riippumattomuutena riippuvuuksissa. Vapautumiskokemuksessa huomaa, miten tämä kokemus löytyy, kun osaa toimia elämän riippuvuussuhteissa omaa arvostelukykyään soveltaen. Vapaus on kontrollikokemus, joka kertoo itsenäisestä osallistumiskyvystä.
Perustasolla rituaali on monimutkaisen vaiheittaisen toiminnan hallintaa. Rituaalinen kokemus syntyy luonnostaan, kun esimerkiksi keskittyneesti tekee remonttia, lämmittää savusaunaa tai sytyttää pihagrilliä. Toiminnan eri vaiheet on tehtävä oikeassa järjestyksessä ja siten, että ne valmistavat seuraavaan vaiheeseen siirtymisen. Esimerkiksi siivoaminen voidaan herättää rituaalisen kokemisen tuottavaksi toiminnaksi, kun ajatellaan selkeästi siivoamisen edistymisen kannalta oikeat ja järkevät perättäiset työvaiheet.
Rituaali on myös sujuvan yhteistyön aiheuttama kokemus, joka herää, kun jokainen tekee oman osuutensa yhteisen kokonaisuuden hyväksi. Kaikessa yhteistyössä voidaan saavuttaa rituaalinen kokemus, kun keskitytään kokonaisuuteen ja nähdään, miten jokainen omalla tavallaan palvelee yhteisen tuloksen syntymistä. Rituaali edellyttää jokaiselta keskittymistä, usein traditionaalisen tiedon pohjalta siten, että päästään hyvään ja hallittuun tulokseen.
Rituaalin avulla saavutetaan keskittynyt yhteys tehtävään niin, että se tehdään sen omilla ehdoilla ja siitä koko ajan uutta oppien. Pelkkä rituaalimuodon toteuttaminen on rituaaliterroria. Traditio on ammattialan yhteisosaamista niin, että osataan välttää huonoksi osoittautuneita toimintamuotoja ja pitää kiinni hyväksi havaituista. Näin traditio on yhteisöosaamista ja -oppimista.
Traditiopohjainen toimintaoppiminen voi toteutua konkreettisen tehtävän suhteen ja — kuten esimerkiksi vapaamuurareilla — henkisten haasteiden suhteen. Pelkistetysti voidaan sanoa, että rituaali on yhteyteen pääsemisen menetelmä. Se on usein pitkästä kokemuksesta muodostunutta hiljaista tietoa, jota ei voi täysin käsitteellisesti selittää. Tämän seurauksena rituaaleja vaanii aina se vaara, että unohdetaan rituaali yhteysmenetelmänä ja vaaditaan vain muotojen itsetarkoituksellista toteuttamista.
Rituaali on toiminnan hallintaa siten, että hallittava asia pääsee hallitsemaan hallitsemistaan. Vapaamuurarit pyrkivät siihen, että elävä henkisyys pääsee rituaalisen toiminnan kautta ohjaamaan ja opettamaan rituaaliin osallistuvia. Vapaamuurareille rituaalit ovat yhdessä tapahtuvaa yhteyden etsimistä yhteiseen keskittymiskohteeseen. Yhteys voi toteutua juuri ja juuri erottuvana todellisuuskokemuksen muuttumisena, mutta myös selkeänä ja syvällisenä henkisen todellisuuden tajuamisena ja yllättävien asioiden oppimisena.
Vapauskokemus kertoo kyvystä sopeutua itsenäisesti ympäristöönsä. Tämä sopeutuminen edellyttää toiset huomioivaa pitkäjänteistä toimintaa, joka on rituaalisuuden tärkeä tunnusmerkki. Itsenäinen sopeutuminen ympäristöön synnyttää erilaisia rituaalisia toimintamalleja, kuten jokainen tietää ihmissuhteista ja sosiaalisesta toiminnasta.
Esimerkiksi perhejoulu on perheelle ominaista rituaalista toimintaa yhteyden avaamiseksi joulutunnelmaan. Toisaalta se on myös perheen jäsenten vapautumista arkisuudesta ja samalla vapautumista joululle ominaiseen hiljentymiseen. Perhejoulun tavoin jokaiselle elävälle rituaalille on ominaista omistautuminen jollekin tavoiteltavalle kokemustilalle. Jotenkin elävä rituaalinen tilanne antaa jokaiselle mukana olevalle tilaa omakohtaisen yhteyden saavuttamiseen ja kokemiseen. Samalla, kun rituaali sitoo ihmisiä yhteen, se vapauttaa jokaisen oman sisäisyyden kautta tapahtuvaan kokemiseen.
Vapauden vahvistaminen ja säilyttäminen edellyttää rituaalisten toimintamuotojen hallintaa ja niiden kehittämistä. Rituaalit ovat merkityksellisen yhteistoiminnan muotoja. Ilman rituaalisuutta vapaus on helposti vain itsekkyyttä ja sulkeutumista. Rituaalien avulla voidaan saavuttaa vapaus keskinäisyydessä.