Kansainvälinen Yhteis-Vapaamuurarijärjestö »Le Droit Humain» Suomen Liitto
Nimimerkki: Ulla
Looshi ABC
Ihminen tietää ja taitaa tavattoman paljon. Ihminen on lähettänyt tutkimusmatkailijoita avaruuteen ja käynyt kuussa. Ihmisen tekninen taito on monille käsittämätön. Emme kuitenkaan tiedä, mistä ihminen on tullut ja minne hän on lopulta menossa. Ne ovat elämän mysteereitä. Kuinka usein pysähdymme miettimään, mikä on ihmisen tehtävä ja mikä on elämän tarkoitus. Niin tietävä, taitava ja osaava kuin ihminen onkin, elämä on hänelle suuressa määrin mysteeri.
Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän tietää. Jonkin asian oivaltaminen ja ymmärtäminen herättää uudet ihmeet ja kysymykset. Elämää ei voi selittää, se täytyy elää, kokea ja yrittää ymmärtää. Elämän monimuotoisuus, muuttuvuus, arvaamattomuus ja ennakoimattomuus on hämmästyttänyt minua pienestä pitäen ja tämä tutkimusmatkailijan mieli on säilynyt.
Elämä ohjaa ja johdattaa ihmistä. Asiat tapahtuvat ajallaan ja oikeat ihmiset osuvat tiellemme sopivaan aikaan. Yli seitsemäntoista vuotta sitten sisäinen opettajani otti vahvasti opetukseensa. Tunsin olleeni todellisessa elämän intensiiviopetuksessa ja aloin nähdä opetusta entistä selvemmin. Se oli riemullista aikaa, tie avautui kuin itsestään. Elämä kantoi ja kuljetti, kun itse ensin jaksoin etsiä, kysellä ja pyytää.
Etsivä löytää. Vaikka olin ollut aina yksinäinen etsijä, tieni johti toisten elämän etsijöiden pariin. Näin löysin vapaamuurariuden ja aloitin mysteerikoulun.
Vaikka ennakkokäsitykseni vapaamuurariudesta oli ollut kielteinen,
tie kutsui kulkemaan asiaa kuunneltuani
ja tutkittuani. Minä en valinnut tietä vaan tie valitsi minut. Nyt vuosien jälkeen voin sanoa, että valinta
oli oikea. Tämä on ollut ihmeellinen tie, josta olen kiitollinen.
Elämän mysteerit avautuvat hiljaisuutta kuuntelemalla. Ulkoinen löytyy sisäisyydestä. Hiljaisuuden kuuntelu kehittää herkkyyttä, joka avaa uudenlaisen maailman. Hiljaisuus hahmottaa elämän oikein, hiljaisuudessa sisäiset silmät avautuvat näkemään ja korvat kuulemaan. Hiljaisuus avaa maailman mielen ja elämän ymmärryksen. Hiljaisuus puhuu ja opettaa lukemaan elämää. Löydän sisäisen opettajani, jonka askelissa saan kulkea. Tämä löytö antaa elämään merkityksellisyyden, elämällä on juoni.
Tämä juoni, elämän punainen lanka kulkee läpi elämän. Välillä sen kadottaa ja löytää vasta jälkikäteen, kun tapahtumiin on tullut ajallista etäisyyttä. Pääjuoni on kuitenkin alkanut tulla selväksi: Etsi lakkaamatta itseäsi, mutta älä itsellesi. Ole elämän palveluksessa.
Entisajan vapaamuurarit rakensivat katedraaleja. Tämän päivän vapaamuurarit rakentavat itseään. Vapaamuurari ei paranna maailmaa vaan itseään paremman maailman aikaan saamiseksi. Rakentamiseen liittyy ajatus uuden rakentamisesta ja lisäämisestä. Uuden rakentaminen edellyttää kuitenkin vanhan purkamista. Se on kovaa työtä ja vaatii jatkuvaa luopumista. Rakentamisen perustyö tehdään hiljaisuutta kuuntelemalla, vain tyhjään tilaan voi syntyä uutta.
Luopuminen lienee elämän vaikein läksy. Kaikki on vain lainaa ja yhteiseen käyttöön. Kaikesta on oltava valmis luopumaan, mihinkään ei saa jäädä kiinni. Kun osaa luopua, saa jatkuvasti syntyä uudestaan. Siitä syntyy voima elää, se on elämän lahja luopujalle.
Rohkea elämä opettaa luopumaan. Vahvasti eletyn elämän uskaltaa jättää taakseen ja on valmis astumaan kohti uutta. Tämä edellyttää uskoa elämän viisauteen ja kykyyn toimia ihmisen parhaaksi. Kun on oppinut luopumisen kykyä, ei enää vaadi elämältä mitään. Silloin voi tulla elämän täyttämäksi.
Vapaamuurareilla on salaisuudet, jotka on osattava säilyttää. Rituaalit ovat salaiset, emmekä kerro veljistämme, ellei veljemme ole antanut siihen lupaa. Myös järjestön sisällä paljastuu rituaali aste asteelta. On osattava keskittyä asteensa opetukseen.
Salaisuuksilla on opettava tarkoitus, samoin kuin kaikilla vapaamuurarisymboleilla. Elämä on salattu ja avautuu aste asteelta, vaihe vaiheelta. Jos ihminen näkisi kerralla kaiken, hän tuskin kestäisi. Siksi ihmisenä kasvaminen vaatii kestävyyttä ja pitkäjänteisyyttä.
Elämä paljastaa aina sen verran, kuin meillä on kykyä ottaa opetusta vastaan. Kun on jotakin uutta oppinut ja oivaltanut, saa hetken iloita uusien asioiden avautumisesta. Tämä ilo voimistaa vastaanottamaan uudet haasteet, uuden työn itsensä kanssa.
Nuorempana ajattelin, että läheisen ihmisen kanssa on voitava jakaa kaikki asiat. Se oli nuoruuden harhaa. Toki samassa maisemassa olevan ihmisen kanssa jakaminen on helppoa. Jokainen ihminen on kuitenkin aina myös yksin elämänsä edessä. Jokaisella on oma sisäinen maailmansa, eikä elämä ole koskaan kahdelle täysin sama. Siksi on osattava kestää myös elämän yksinäisyys. Yksinäisyydessä löytyy itsenäisyys, ja itsenäisillä on annettavaa ja jaettavaa. Itsenäinen ymmärtää, että jokaisella on kohtalonsa kuljettavanaan. Joka kykenee yksinäisyyteen, löytää elämän yhteyden.
Vapaamuurarin etuoikeus on yksinomaan oppimisen etuoikeutta. On mahdollisuus saada vuosien saatossa hyväksi koetut oppimismenetelmät käyttöönsä. Kukin itse päättää, miten tämän etuoikeuden käyttää. Vapaamuurarius itsessään ei vielä opeta vaan sen avulla ja tuella tehty työ itsensä kanssa.
On suunnattoman hienoa nähdä veljien edistyminen. Joskus saa myös iloita omasta edistymisestään. Huomaa ajattelevansa ja toimivansa eri lailla kuin ennen. Menneisyyden teot ja toiminnat tuntuvat vierailta ja oudoilta.
Itselleen täytyy osata olla armelias. Jos teko on tehty vilpittömällä mielellä, on se ollut oppimisen kannalta oikein ja merkityksellinen, vaikka tänään toimisikin samassa tilanteessa toisin. Oman puutteellisuutensa näkeminen on oikea lähtökohta jatkuvalle harjoittamiselle. Ja mitä enemmän harjoitan, sitä puutteellisemmaksi itseni näen.
Elämä toteutuu aina oikein ja täydellisenä:
kaikki on kohdallaan juuri sellaisena kuin on. Kukin saa mittansa mukaan. Tämän voi ymmärtää vain se, joka ei yritä hallita maailma mieleisekseen
vaan joka näkee elämän jatkuvana muutos- ja oppimisprosessina. Kun ihmisen tietoisuus alkaa avautua, koko
eletty elämä näyttää virheelliseltä. Ilman näitä virheitä
ei oppimista olisi tapahtunut. Virheitä voi kutsua virheiksi vasta jälkikäteen, kun ymmärrys
on kasvanut. Puutteineni elämäni toteutui oikein, sillä elin oppiakseni virheistäni.
Vapaamuurari on totuuden etsijä. Hän etsii sitä, mikä on totta ja oikeaa elämässä. Silloin elämä on hyvää ja kaunista. Jokaisella ihmisellä on sydämessään totuuden, oikeuden tunto. Omatunto ohjaa meitä oikeisiin toimintoihin, mutta sen ääntä on osattava kuunnella. Äänen kadottaa, jollei sitä kuuntele. Itsetunto katoaa, ja itsestä vieraantuminen alkaa.
Kun ei ole ohjaavaa ääntä, alkaa ajelehtia virran mukana. Kun etsii ja pysyy totuudessa, elämässä on todellisen elämän maku. Se on elämää, jossa voi täyttää tarkoituksensa ja tehtävänsä. Totuudentuntoiset ja suoraselkäiset ihmiset vievät kehitystä eteenpäin.
Vapaamuurarin edellytetään uskovan Korkeampaan voimaan, miksi hän sitten sitä nimittääkin. Jollekin se on Jumala, jollekin Elämän voima. Nimi ei ole tärkeä. Vapaamuurarius tunnustaa kaikki uskonnot. Vapaamuurarin usko on kaikkien ihmisten ykseyttä, ihmiskunnan veljeyttä.
Dogmeista vapaana eri uskontoa tunnustavat voivat yhdessä vapaasti tutkia elämän mysteereitä. Uskontoon, rotuun tai sukupuoleen katsomatta ihminen on perusluonnoltaan sama. Jumala loi ihmisen maan tomusta ja puhalsi häneen elävän hengen. Tämä henki on kaikessa, jokaisessa ihmisessä, sillä henkeä on kaikessa, mikä elää. Tätä henkeä vapaamuurari tavoittelee elämäänsä. Elämää hengen ohjauksessa, varjeluksessa ja suojeluksessa. Henkisyys on kykyä tehdä tilaa Elämän Hengelle.
Kaikki vieras ja erilainen herättää ennakkoluuloja. Se uhkaa ihmisen turvallista maailmaa. Vieras tulee tutuksi vain tutustumalla ja paneutumalla. Kuinka moni yritys, ihmissuhde tai kansojen välinen rauha onkaan sortunut vuorovaikutustaitojen puutteeseen. Näitä taitoja voidaankin pitää tärkeinä elämän taidossa, näitä taitoja voi hioa vapaamuurariveljien kanssa yhteisessä työssä.
Suvaitsevaisuus syntyy, kun näkee kaikki ihmiset saman Luojan luomina. Tämän päivän sotaisessa ja kansojen välisten suurten ristiriitojen maailmassa tämä tuntuu illuusiolta. Niin yhteisö-kuin yksilötasolla ristiriidat voidaan selvittää kuitenkin vain vuorovaikutuksella, keskustelemalla ja siten ongelmien ratkaisua etsimällä. Silloin voimme paremmin elää ja antaa toisten elää.
Vapaamuurarius on vapaan ihmisen tie. Täytyy olla vapaa kaikista ennakkoluuloista, opeista ja käsityksistä. Itsensä uudelleen rakentaminen on aloitettava puhtaalta pöydältä.
Vain vapaa voi avautua mysteereille. Vain vapaa ja itsenäinen on kykenevä veljeyteen. Vapautta on saada etsiä omaa ainutlaatuisuuttaan ja olla oma itsensä. Omaksi itsekseen kasvaminen on elämän mittainen tehtävä ja vaatii rohkeutta. Juuri tähän vapaamuurarius ohjaa ja tukee.
Veljeys ei ole veljeilyä — veljeksi kasvetaan. Veljeys on saman tien kulkijoiden yhteyttä. Veljeyttä on olla saman Elämän Herran lapsia. Veljeys on vapautta, ei riippuvuutta, ja veljeys elää itsestään. Joilla on todellista jakamista ja yhteistä oppimista, löytävät toisensa. Tiet kohtaavat ja kulkevat taas erilleen. Päämäärä on kaikilla yhteinen, elämän yhteyden, kaikille yhteisen löytyminen.
Veljeys on myös aitoa välittämistä ja kannustamista. Veljeys on suoruutta ja suoraselkäisyyttä. Veljeyttä on auttaa toista etenemään hänen omalla tiellään. Joskus se voi vaatia lempeää ankaruutta.
Veljesrakkaus ei synny itsestään. Yhteiset tavoitteet ja päämäärät yhdistävät ihmisiä, mutta se ei vielä synnytä veljesrakkautta. Vuosien mittainen työskentely yhdessä opettaa tuntemaan toisensa ja synnyttää kiintymykseen. Syvä veljeys on suuri voiman lähde.
Vapaamuurari ei ole vapaa ihmisenä olemisen raadollisuudesta, vaikka hän harjoittaakin itseään. Kaikki inhimilliset heikkoudet uhkaavat häntä samoin kuin muitakin ihmisiä. Vapaamuurari on asettanut kuitenkin pyrkimyksekseen kehittyä ihmisenä. Siksi veljien kesken voi hioa itseään ja käyttäytymistään. Kun jokainen asettaa tavoitteet itselleen ja käyttäytymiselleen, voi yrityksen jälkeen syntyä tulosta.
Veljesrakkauteen kuuluu anteeksianto. Olemme erehtyväisiä, mutta yrittäviä. Kun muistamme, että olemme kaikki samalla tiellä kohti yhteistä kotiamme, veljesrakkaus kasvaa. Kun löytää rakkauden omasta sydämestään, voi sulkea rakkauden piiriin kaikki ketään erottelematta tai poissulkematta.
Tasa-arvoisuus on kaikkien ihmisten tasa-arvoisuutta elämän edessä. Elämä on kaikille yksi ja yhteinen ja kullakin on oma erityistehtävänsä. Jokainen tehtävä on yhtä arvokas elämän kokonaisuudessa. Kun ihminen löytää paikkansa, hän ei haikaile muualle. Hänellä on erityistehtävä, jota kukaan muu ei voi suorittaa.
Vapaamuurarit pyrkivät harjoittamaan materiaalista hyväntekeväisyyttä, ei ainoastaan järjestönä, vaan kukin omassa elämässään. Kun mieli on antelias ja avoin, löytyvät avustettavat kohteet omien mahdollisuuksien mukaan. Itsensä harjoittaminen hyväntekijänä vaatii jatkuvaa luopumista, mikä ei aina ole helppoa. Ei saa jäädä kiinni mihinkään, vaan kaikki mitä minulla on, on elämää varten.
Vapaamuurarin hyväntekeväisyyttä on erityisesti itsensä jatkuva kehittäminen palvelemaan elämää. Se tarkoittaa omien ainutlaatuisten vahvuuksiensa kehittämistä ja käyttöön ottoa. On onnellista, jos saa tehdä työtä tai toimia vapaa-aikana siten, että kyvyt ja taidot tulevat käyttöön. Usein joudumme etsimään omaa paikkaamme yritysten ja erehdysten avulla. Vaatii suurta rohkeutta sekä omien arvojensa selkeyttämistä, ennen kuin oikea paikka löytyy.
Avunanto on myös itsensä auttamista. On pidettävä itsestään huolta. Väsyneenä ja loppuun palaneena ei kukaan ole hyödyksi kenellekään. On osattava tunnistaa oikeat tehtävät, ja on osattava sanoa EI, silloin kun voimavarat eivät riitä. Väärä uhrautuminen on väärin itseään ja muita kohtaan.
Kun harjoitamme itsessämme hyviä ominaisuuksia, voimme olla esimerkkinä muille ja toimia avun antajina vaikeuksissa oleville. Silloin palvelemme elämää hyväntekijöinä.
Kaikki taidot kehittyvät harjoittaen. Esimerkiksi taitoluistelija saa harjoitella
yhtä taidokasta hyppyä tuhansia kertoja hallitakseen sen. Taitonsa säilyttääkseen on jatkuvasti harjoiteltava.
Näin on myös elämän taidon opiskelussa. Jonkin hyveen, vaikkapa anteliaisuuden harjoittaminen, vaatii jatkuvaa anteliaisuutta. Kun toistamme
jatkuvasti hyvää tottumusta, voi siitä syntyä toinen luontomme
.
Kaikki taidot voidaan myös menettää. Siksi on valvottava itseään ja oltava hereillä. Elämä on liikkeessä kaiken aikaa, joko eteenpäin uutta kohti tai taaksepäin taantumukseen, takaisin entisiin tottumuksiin. Omaksutun taitotason säilyttäminen on vaativaa, puhumattakaan taitotason nostamisesta. On tehtävä päätös siitä, mitä haluaa taitaa. Kun valinta on tehty, keskittynyt työ voi alkaa. Kovan työn tuloksena taito alkaa pikku hiljaa elää meissä.
Omahyväisyys ja itsetyytyväisyys on taantumuksen alku. Kun olen harjoittanut vaikkapa suvaitsevaisuutta, alan pitää itseäni suvaitsevana ihmisenä. Jollei suvaitsevaisuus elä minussa jatkuvasti kehittyen, suvaitsevaisuuteni on pian kuollut ja luuloteltu arvo.
Omahyväinen harjoittaja alkaa helposti pitää itseään muita parempana. Jokainen harjoittaa kuitenkin omalla tavallaan eikä kaikkien harjoittaminen ilmene samoin. On hyvä muistaa, että todellisen harjoittamisen tulos on entistä suuremman puutteellisuutensa huomaaminen. Siksi harjoittaminen pitää nöyränä.
Elämäntaitoa saa harjoittaa läpi elämän. Taitoa on löytää omat ainutlaatuiset vahvuutensa, ja kehittää sekä käyttää niitä elämän hyväksi. Älykkyys ei takaa elämän taitoa, taito on hankittava elämänsä kokemuksissa. Taito syntyy hiljaisesta elämän kuuntelusta, elämän lukemisen kyvystä ja toimimisesta elämän suunnitelman mukaan. Taito on elämän ymmärtämistä ja kykyä elää elämänsä niin kuin se elettäväksi annetaan. Taitava tunnistaa taitamattomuutensa uuden edessä, mutta luottaa lujasti selviytymismahdollisuuksiinsa. Taitava kulkee urheasti kohtalonsa läpi.
Viisaus on nöyryyttä elämän edessä. Viisaus syntyy elämän ymmärtämisestä. Viisautta on ymmärtää, ettei helppo elämä välttämättä johda taitoon. Mitä vaikeampi harjoitus, sitä suuremmat mahdollisuudet saavuttaa todellista elämän taitoa. Kriisit kuuluvat kaikkien taitojen oppimiseen. Kriisit murtavat tuttua ja totuttua ja luovat uutta. Jokainen läpieletty kriisi lisää sisäistä voimaa, selviytymiskykyä ja elämän taitoa.
Sanoilla on merkitystä vain silloin, kun ne ovat imeytyneet olemukseemme. Vapaamuuraritie hiljentää kulkijansa, kun huomaa, että suuret sanat kaikuvat onttoina ilman tekoja. Oma olemus ja käytös on vakuuttavampi kuin tuhat sanaa, sillä olemus valehtelee harvoin. Siksi kannattaa olla aito. Ole juuri oma itsesi totuutta etsien, ei enempää eikä vähempää. Oman olemuksensa tunteminen juuri sellaisena kuin on, on oikea lähtökohta muutokseen.
Usein ajatellaan, ettei yksi ihminen voi maailmaa parantaa. Sitä ajatusta voi käyttää myös tekosyynä viitsimättömyyteensä. Kun ihminen löytää tehtävänsä oman itsensä parantamisesta, ei tarvitsekaan parantaa koko maailmaa. Pienistä teoista ja hyvistä ajatuksista syntyvät suuret teot. Mitä pienemmässä muutos tapahtuu, sitä parempi.
On vapauttavaa, että täyttämällä oman paikkansa voi palvella suurempaa kokonaisuutta. Kukaan muu ei voi tehdä tehtäviäni enkä minä voi täyttää kenenkään toisen paikkaa. Tietoisena eläminen muuttaa elämän yksinkertaisemmaksi, elämän mysteerit elävät pienissä asioissa. Kaikki, mihin paneutuu huolella, alkaa opettaa ja avata elämän mysteeriä. Kun etsii pientä, löytää suuren.
Kaikki haluavat kehittyä, mutta ei välttämättä muuttua. Ihmisenä kasvaminen on hidas ja vaikea tehtävä, ja yhden ihmiselämän aikana saa kovin vähän aikaan. On lohdullista ajatella, että pienetkin muutokset jäävät maailmankaikkeuden muistiin.
Vapaamuurarius haastaa ihmisen todella tekemään työtä itsensä kanssa. Siksi se ei ole helppo tie. Vapaamuurarius on vapaan ihmisen tie, ja kaikki valinnat ovat vapaaehtoisia. Ketään ei voi pakottaa oppimaan ja muuttumaan.
Jokaisen elämään kuuluu myös vaikeuksia ja koettelemuksia. Vapaamuurari ei voi koskaan syyttää vaikeuksistaan elämää tai ympäristöään. Kun näkee elämänsä kouluna, etsii opetusta kaikesta tapahtuvasta. Mikään ei tapahdu turhan tähden, vaan kaikessa on mieli ja tarkoitus. Voitetut vaikeudet vahvistavat ja kasvattavat sisäistä lujuutta. Siksi koettelemuksistakin tulisi kiittää. Kun joutuu ponnistelemaan, keskittyy oleelliseen, ja elämän turha rihkama karisee. Jäljelle jää vain merkityksellinen.
Kun lähtee opiskelijaksi mysteerikouluun, ei tiedä, mitä se tuo tullessaan. Elämän mysteereitä kunkin kohdalla ei voi etukäteen ennakoida, ne täytyy elää pala palata todeksi. Itseään saa kuoria kerros toisensa jälkeen kaikesta kuonasta. Palkkiona on kuitenkin puhdistumisen ilo ja todellisempi elämä. Mitä lähemmäksi ihminen pääsee ydintään, sitä onnellisemmaksi elämä muuttuu. Tässä on ihmiselle elämäntehtävää kylliksi.
Ensin oli hyvä ajatus, jonka järjestöelämä
pilasi
, olen kuullut sanottavan. Järjestöelämä ei ole koskaan itsetarkoitus
vaan sen avulla tehtävä työ. Kaikessa
järjestöelämässä on mahdollisuudet hyvään ja pahaan. Uskallan kuitenkin sanoa, että vapaamuurariudella on elävä henki, joka ohjaa kaikkea tapahtuvaa.
Sudenkuoppiin lankeaminenkin kuuluu inhimilliseen toimintaan ja palvelee
oppimista. Missä ihmiset toimivat,
jokainen on läsnä vajavuuksineen ja heikkouksineen. Oikean hengen ylläpitäminen
niin järjestössä kuin omassa elinympäristössäkin on jokaisen vapaamuurarin
velvollisuus. Yhteishenki muodostuu yhteisestä yrittämisestä muiden hyväksi.
Itse olen kokenut vapaamuurarityön hyvin eläväksi. Niin kuin johdatus elämässä toimii, toimii sama johdatus muurarityössäkin hyvin vahvana. Asiat, joita olen kulloinkin mysteerikoulussa opiskelemassa, tulevat arjen elämääni. Ei siis pelkkää teoriaa vaan käytännön harjoitusta.
Kun aikanaan keskityin hyväntekeväisyyden harjoittamiseen, tuli elämääni monenlaisia avun tarvitsijoita. Jouduin todella opiskelemaan hyväntekeväisyyttä käytännössä. Kun olen päättänyt harjoittaa rakkautta, olen saanut tutustua rakkauden moniin kasvoihin.
Muurarityön elävyyden vuoksi jaksankin vuodesta toiseen yrittää edetä koulussani. On selvää, että kaikkeen elävään toimintaan liittyy myös väsymisen kaudet. Silloin luonnollisesti kyseenalaistaa työn merkityksellisyyden. Varsinkin, jos ote herpaantuu omassa työssä, alkaa mielellään syyttää olosuhteita ja ympäristöään. Motivaatio heikentyy.
Kaikkeen oppimiseen liittyy myös oppimistasanteet. Ennen siirtymistä seuraavalle luokalle tulee vaihe, jolloin työt on saatettu siltä erää loppuun. Hyvin tehty työ on tae seuraavalle luokalle, seuraavaan asteeseen.
Entisajan vapaamuurarit opiskelivat mysteerinäytelmien avulla elämää. Näitä mysteerinäytelmiä on säilynyt rituaaleissamme. Vapaamuurarius on minulle mysteerikoulu, jossa olen saanut opiskella elämän jatkuvia mysteereitä. Tätä koulua käymällä olen oppinut elämän ja itseni tuntemista enemmän kuin missään muualla. Olen oppinut rohkeutta omana itsenä olemiseen ja lujuutta käydä kohtaloni läpi.
Vapaamuurarius on antanut selkeän opintosuunnitelman. Olen saanut rituaalinen avulla tietoa ihmisen osasta ja tehtävästä maan päällä. Edelleen olen saanut menetelmiä ja työvälineitä sekä opiskelutovereita elämän tutkimisessa. Asiat opiskellaan pala kerrallaan asteittain. Näinhän elämääkin ollaan oppimassa juuri niissä tilanteissa, missä eletään. Kun on itsensä haastanut, elämä vastaa haasteillaan. Vapaamuurariopetukset opiskellaan arjen elämässä. Ei siis koulua vaan elämää varten.
Vapaamuurariuden säännöllisyys pitää itsekuria yllä. Valppaus säilyy. Vaikka elämä opettaakin jatkuvasti, on hyvä, että kokemuksiaan saa jakaa muiden elämän opiskelijoiden kanssa. Yhdessä olemme enemmän kuin yksin. Saamme oppia toisiltamme, sillä elämä toteutuu ihmisissä.
Elämän ymmärtäminen opetuksena tuo vastuun elämästä. Ei ole samantekevää, miten elän. Jokainen ajatus, sana ja teko, jokainen kohtaamani ihminen on merkityksellinen. Elämällä on suunnitelma, ja se kirjaa ylös, miten tätä suunnitelmaa elän. Yksi elämän mysteeri on, millä tarkkuudella kirjaaminen tapahtuu.
Läksyt on tehtävä huolella, sillä elämä on lahjomaton. Vain kunnolla opitut asiat vapauttavat uusiin haasteisiin. Minun tulee oppia ja muuttua, jos haluan maailman muuttuvan paremmaksi. On hyvä muistaa, että ohjaajani on kanssani sekä iloissa että suruissa. Silloinkin, kun en jaksaisi opiskella, hän malttaa odottaa.
Vapaamuurarius on elämän pituinen tie. Oppimista on niin kauan kuin on elämää. Ihmisen osana on oppia se, minkä tämä elämä on hänelle opittavaksi määrännyt. Miksi siis siirtää huomiseksi, minkä voi tehdä tänään.
Elämän mysteeri on, että se niin tarkoin tietää puutteellisuuteni. Se järjestää minut juuri sopiviin tilanteisiin oppimaan. Samaa asiaa saa toistaa usein kerta toisensa jälkeen, ennen kuin oppi on imeytynyt elämääni ja olemukseeni. Jos joka päivä on oppinut hiukankin jotakin uutta elämästä ja itsestään, on päässyt pienen askeleen eteenpäin.
Veljellinen yhteisö on hyvä piiska ja porkkana. On vaivattava itseään, että voisi kantaa kortensa yhteiseen kekoon. Kun looshin kaikki veljet päättävät yhdessä harjoittaa vaikkapa rehellisyyttä elämänsä arjessa kuukauden ajan, jakamisen anti on merkittävä jokaiselle.
Tänä päivänä elämän tahti on kiireinen. Monilla ei ole aikaa jäädä pohtimaan elämän ihmettä ja mieltä. Vauhdilla mennään eteenpäin, eikä aina edes tiedetä minne. Elämän mysteerien ymmärtäminen vaatii aikaa, hiljaista pohdiskelua ja mietiskelyä. Elämän tutkimiselle vapaamuurarius antaa erinomaisen pohjan. Säännöllinen työ pitää ryhdissä ja itselle asetetut tavoitteet motivoivat.
Vapaamuurarius opettaa valitsemaan. Valitsemisen taito on edellytys selviytymiselle tämän päivän virike- ja informaatiotulvassa. Valinnat vahvistavat ihmistä oikeaan suuntaan oman itsensä etsimisessä ja tuntemisessa.
Vapaamuurarius sopii ihmiselle, joka haluaa kehittää itseään oman olemuksensa tuntemisessa. Kun on sydämessään valmistettu, tie avautuu kulkijalle. Kun on kuulolla, elämä antaa jokaiselle juuri sopivan tien kuljettavaksi. Kun haluamme todella oppia, opettaa elämä meitä aivan varmasti. Meistä itsestämme riippuu, vastaammeko elämän kutsuun.
© Kansainvälinen Yhteis-Vapaamuurarijärjestö Le Droit Humain Suomen Liitto 2003