Tässä on muutamia yleisiä kysymyksiä ja eräs vastaus niihin. Jos sinulla on kysymys, johon ei näiltä sivuilta löydy vastausta, voit esittää kysymyksesi keskustelufoorumilla tai ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä.
Vapaamuurariuteen ei kutsuta, vaan siihen pyritään.
Sinun ei tarvitse tuntea etukäteen ketään vapaamuuraria. Riittää, että haluat sitoutua muurariuden periaatteisiin, joita näilläkin sivuilla on kuvailtu.
Jos tunnet kutsun sydämessäsi, ota yhteyttä, niin sovimme vapaamuotoisen tapaamisen. Jos ajatus tuntuu sinusta vielä keskustelun jälkeen oikealta, teet jäsenhakemuksen ja asia alkaa edetä perinteiseen tapaan.
Vapaamuuraritoiminta tapahtuu loosheissa eli työpajoissa, joita voidaan verrata ystävä- tai perhepiiriin siinä mielessä, että ne muodostavat samankaltaisen intiimin yhteenliittymän, jossa jäsenet voivat luottamuksellisesti puhua heille kipeistä ja tärkeistä asioista. Muuraritoiminnan periaatteisiin ei kuitenkaan kuulu puhua ulkomaailman asioista, kuten politiikasta, taloudesta ja muista henkilökohtaisista intresseistä looshikokoontumisten puitteissa. Vapaamuurarikokoukset ovat paikka, jossa etsijät voivat jakaa sellaisia mieltä askarruttavia kysymyksiä keskenään, joista puhuminen voi muualla olla vaikeaa.
Näin looshi tarjoaa suojaisan ja turvallisen paikan sydämen syvimpienkin tuntojen jakamiseksi toisten kanssa. Voidaan sanoa, että vapaamuurarikokous luo tilan, jossa viisauden ja totuuden etsijät voivat keskenään jakaa "ammattisalaisuuksiaan".
Katso myös kysymystä "Mitä ovat vapaamuurarirituaalit?"
Kansainvälinen Yhteisvapaamuurarijärjestö, Le Droit Humain, vihkii jäsenikseen yhtä hyvin miehiä kuin naisiakin.
Syyt "herrakerholle" ovat historialliset, mitään sisällöllisiä syitä vapaamuurariudessa ei ole, jotka estäisivät naisten liittymisen muurarijärjestöön. Miesmuurarijärjestöt eivät kuitenkaan ota naisia jäsenikseen ja tästä syystä syntyikin Le Droit Humain runsas sata vuotta sitten.
Vapaamuurarikokoukset noudattavat tiettyjä rituaaleja, joita jäsenillä ei ole lupa paljastaa ulkopuolisille. Mikä tahansa ammattitaitoa vaativaa työ kehittää vuosikymmenten saatossa omat rituaalinsa, joita ei yleensä paljasteta alaan vihkiytymättömille. Sepillä on omat rituaalinsa, merenkävijöillä omansa; niin on myöskin kivikirkkojen rakentajilla oma rituaaliperinteensä, jonka jatkajia vapaamuurarit ovat.
Miksi ylipäätään toimitaan rituaalisesti? Rituaalit tekevät asioista tärkeitä ja muistiinpainuvia. Rituaalit auttavat sitoutumaan työhön. Rituaalin avulla voidaan tehtävästä työstä löytää sellaisia syvyyksiä ja ulottuvuuksia, jotka eivät ilman sitä tulisi esiin. Rituaalit auttavat keskittymään ja irrottautumaan arjesta.
Rituaaleisssa vertauskuvat ja allegoriat ovat hyvin tärkeitä.
Arkikieli vilisee kielikuvia, joilla pyritään tavoittamaan asioiden luonteesta jotakin olennaista. Samoin ovat symbolit, metaforat ja allegoriat välineitä, joiden avulla voidaan tunkeutua asioihin pintaa syvemmälle. Vapaamuurarit pyrkivät allegorioidensa ja metaforiensa avulla ymmärtämään ihmisyyttä syvemmin. Vertauskuvat tarjoavat myös kielen, jonka avulla voidaan välittää kokemuksellista tietoa suoraan. Vertauskuvat ovat synteettisiä; ne sisältävät älyn ja tunteen. Vertauskuvien avulla voidaan nähdä jotakin enemmän.
Rituaalit rakentuvat erilaisista vertauskuvista ja juuri siksi niillä on voima ohittaa ihmisen totuttu ajattelutapa ja saada näin aikaan muutosta.
Kaikki muutos elämässä tapahtuu vaiheittain. Myös vapaamuurarirituaalit, joilla kuvataan elämää, on jaettu vaiheisiin eli asteisiin. Uusi jäsen saa ensin tietoonsa tietyn osan vapaamuurarien rituaaleista ja painiskeltuaan uuden tietonsa kanssa jonkin aikaa hän saa uutta purtavaa. Näinhän tapahtuu mitä tahansa taitoa opiskellessa.
Yhteisvapaamuurariudessa asteet eivät anna määräysvaltaa, toisin kuin armeijan natsat. Asteita kyllä kunnioitetaan, sillä ne osoittavat pitkäaikaista sitoutumista muurariuteen.
Päämääriä vapaamuurariudessa on varmasti yhtä monta kuin muurariakin.
Suurin osa jäsenistä on varmasti tullut mukaan päästäkseen henkisessä elämässään eteenpäin. Vapaamuurarius tarjoaa toimivat ja perinteikkäät puitteet henkisyyteen liittyvien pulmien ratkaisemiseksi. Näin voidaan sanoa vapaamuurariuden olevan ihmisyyskoulutusta.
Toiminnan yleiskuvauksessa on lisää tavoitteista.
Vapaamuurarius ei tunnusta mitään uskontoa erikseen, mutta hyväksyy jäsenikseen kaikkien uskontokuntien kannattajat. Vapaamuurarius tunnustaa kuitenkin korkeamman, elämää ohjaavan voiman. Vapaamuurarius pyrkii nimensä mukaisesti olemaan vapaa, vapaiden yksilöiden muodostama yhteisö eikä näin pyri ohjailemaan jäseniään minkäänlaisiin uskonnollisten dogmien tunnustamiseen.
Vapaamuurarius ei ole uskonto itsessään, mutta se suhtautuu myönteisesti uskontoon ja kannustaa jäseniään noudattamaan kunkin oman uskonnon antamia elämänohjeita.
Jotkin kirkot tai muut organisaatiot rajoittavat kuitenkin jäsentensä henkistä vapautta sellaisella tavalla, joka on ristiriidassa vapaamuurariuden keskeisen vapauden ihanteen kanssa. Tällaisen kirkon jäsenen olisi vaikeaa olla vapaamuurari.
Yksi vapaamuurariuden keskeisistä ihanteista on tasa-arvo, ja pyrkijältä edellytetään suvaitsevaisuutta. Tämän ihanteen toteutuminen vapaamuurariudessa voi olla vaikeaa, jos kuuluu sellaiseen kirkkoon, joka voimakkaasti tuomitsee muut uskonnot.
Vapaamuurariuden monisatavuotisen historian aikana on vallinnut monia käsityksiä siitä kuinka vapaamuurariutta tulisi harjoittaa. Joskus tyylisuuntien väliset erot ovat kasvaneet niin suuriksi että järjestöt ovat jakautuneet tai hajonneet. Eri järjestöt ovat saattaneet ottaa vaikutteita muista henkisistä kehityssuunnista ja näin kasvaneet erilleen. Esimerkiksi Le Droit Humain -järjestö ottaa jäsenikseen sekä miehiä että naisia, minkä vuoksi jotkin miesmuurarijärjestöt eivät voi hyväksyä sitä.